Peyote-riipus

Taas päästään tutkimaan jo jonkin aikaa sitten valmistunutta helmityötä. Tämä kuuluu, ikävä kyllä, osastoon kun värivalinnat eivät mene ihan nappiin. Alku näytti ihan hyvältä, fuksianpunainen rivoli ja sitä ympäröivät kirkkaanvihreät terälehdet loivat suorastaan herkullisen kontrastin, mutta meninpä sitten lisäämään kuparinvärisiä delicoita ja nehän latistivat vaikutelman totaalisesti. Plääh. Luonto vaan ei antanut periksi että olisin purkanut ja vaihtanut muunvärisiin...

Lauren M. Miller: Fire Flower julk. Bead&Button 106

Tässä kuvassa näkyy hieman kejuakin

Tällä hetkellä riipus roikkuu kuparilangasta vääntelemässäni ketjussa, mutta kyseinen ketju on ehkä hieman liian krouvi tähän tarkoitukseen ja vaihdan siihen varmaan siromman. Ainakin ketju vaatisi patinoinnin. Tämä riipus oli muuten turkasen vaikea kuvata, kaikki varmaan parikymmentä yritystäni olivat tärähtäneitä, sumeita tai muuten vaan epäselviä. Ehkä näistä kuitenkin saa jonkinlaisen käsityksen tästä työstä...

Muuten, helmivirkkauksen ABC jatkuu oikeassa reunassa. Nyt ollaan esimerkkiprojektin kimpussa.

Peyote-korvakorut

Joskus parhaat asiat ovat hyvin yksinkertaisia, myös korujen suhteen. Tässä korvakorut, joita olen käyttänyt todella paljon vaikka ensimmäisen kerran kyseisen mallin nähtyäni ajattelin, että ovatpa hieman mitäänsanomattomat. Tein korvikset kuitenkin, sillä varastoissa sattui olemaan juuri oikeita helmiä yhteensopivan värisinä. 

Suunnittelija: Sara Zsadon, julkaistu Bead/Button Peyote-extrassa 2012

Lopputulos olikin yllätyksekseni toimiva ja onnistunut! Nämä ovat näyttävät, mutta eivät yliampuvat. Sopivat hyvin ihan arkipukeutumiseen vaikka ovatkin suuret. Olen saanut näistä paljon kehuja.

Ihan sivuhuomautuksena, amerikkalaisissa helmilehdissä on paljon todella kauniita malleja, mutta niiden materiaalilistat ovat usein niin pitkiä ja monimutkaisia, että pelkkään oikeanlaisten helmien metsästämiseen menee käytännössä pidempi aika ja enemmän vaivaa kuin varsinaisen korun tekemiseen. Suosinkin yleensä sellaisia malleja, joissa käytetään korkeintaan vain muutamaa eri väriä/kokoa/helmityyppiä, silloin ei tarvitse ensimmäisenä mallin nähtyään rynnätä selailemaan nettikauppoja tarvikkeiden toivossa vaan ne saattavat löytyä jopa omista laatikoista - ja hommiin pääsee vaikka heti.

Väreistä

Olen huono yhdistelemään värejä. Myönnän sen avoimesti. Jumiudun yleensä muutamaan lempiväriini, joita sitten toistan koruissani kyllästymiseen saakka. Tiedän kyllä perusperiaatteet pää- ja vastaväreistä, kontrasteista ja harmaa-asteikoista, mutta tietojen soveltaminen käytäntöön on yhtä tuskaa.

Aloitellessani helmeilyä jouduin toteamaan, että ongelmani korostui entisestään! (Siemen)helmien kanssa kun ei kyse ole pelkästään väristä, vaan materiaalin muutkin ominaisuudet vaikuttavat siihen, mikä näyttää hyvältä jonkin toisen kanssa tai sitten ei. Kuvaan astuivat erilaiset pinnoitteet, hohteet, matta ja kiiltävä, hopeoidut ja värjätyt reiät, helmiäinen... Oikeanlaisen kontrastin saavuttaminen oli yhtäkkiä hirvittävän vaikeaa (tästä kerron lisää kun saan erään työn alla olevan korun valmiiksi). 

Kuin asia ei olisi muutenkin jo riittävän hankala, huomasin, että myös malli vaikuttaa siihen, mitkä värit kannattaa valita, tässä siitä esimerkki. Tein talvella rannekorun, jossa käytin ostamiani kauniita norsunluun värisiä Tila-helmiä.

Suunnittelija Marcia Balonis, ohje julkaistu Bead&Button-lehden numerossa 109

Mielestäni korusta tuli oikein onnistunut, keväinen ja raikas. Tästä rohkaistuneena otin työn alle toisen mallin ja samat Tila-helmet, tuloksena toinen rannekoru.

Suunnittelija Anna Elisabeth Draeger, ohje julkaistu Bead&Button-lehden numerossa 107

Mutta kuinka kävikään! Malli sinänsä on kaunis ja hauska tehdä, mutta lopputulos on jotenkin halvan ja muovisen näköinen? Nähden siihen miten monta tuntia istuin neula, siima ja kulhollinen helmiä käsissä, olen toooosi pettynyt. Todennäköisesti puran koko roskan ja otan Tila-helmeni talteen. Jospa keksisin niille jotain muuta käyttöä... Ja teen tämän rannekorun myöhemmin joistain muista helmistä.

Tuntuu, että kauniit väriyhdistelmät syntyvät lähinnä tuurilla. Tosin äitini, joka on innokas korttiaskartelija, lohdutti tässä erään kerran, että värisilmä kehittyy ajan myötä. Jään odottelemaan että näin tapahtuu...