Sinistä ja vihreää...

... ja vielä samassa korussa! Eräänä iltana sattui käteeni jo jonkin aikaa työhuoneessani lojunut pussillinen sekalaisia lamppuhelmiä. Niiden joukosta erottui kaunis ovaalinmuotoinen yksilö, jossa toinen pää oli vaalean sininen ja toinen vihreä. Helmi oli niin kaunis, että siitä inspiroituneena sain pitkästä aikaa kipinän kaivaa helmet ja langan esille. Valt... öhöm, kattavasta varastostani löytyi juuri sopivan värisiä siemenhelmiä ja lisukkeeksi valitsin vähän tiibetinhopeisia osia.

Piilosilmukkatekniikka, 12/0 siemenhelmiä

Lamppuhelmi ei pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa

Lukkona salpalukko

Korun pitää muodossaan memory-vaijeri, jonka avulla kiinnitin myös lukon. Tekniikka on sama kuin kristallirannekorussa, jonka esittelin alkukesästä. Ajattelin lisätä ohjeen tuonne Helmivirkkauksen ABC-osioon jahka ehdin. Tätä rannekorua on tullut jo muutaman kerran ulkoilutettua ja olen siihen aika ihastunut!

Peyote-riipus

Taas päästään tutkimaan jo jonkin aikaa sitten valmistunutta helmityötä. Tämä kuuluu, ikävä kyllä, osastoon kun värivalinnat eivät mene ihan nappiin. Alku näytti ihan hyvältä, fuksianpunainen rivoli ja sitä ympäröivät kirkkaanvihreät terälehdet loivat suorastaan herkullisen kontrastin, mutta meninpä sitten lisäämään kuparinvärisiä delicoita ja nehän latistivat vaikutelman totaalisesti. Plääh. Luonto vaan ei antanut periksi että olisin purkanut ja vaihtanut muunvärisiin...

Lauren M. Miller: Fire Flower julk. Bead&Button 106

Tässä kuvassa näkyy hieman kejuakin

Tällä hetkellä riipus roikkuu kuparilangasta vääntelemässäni ketjussa, mutta kyseinen ketju on ehkä hieman liian krouvi tähän tarkoitukseen ja vaihdan siihen varmaan siromman. Ainakin ketju vaatisi patinoinnin. Tämä riipus oli muuten turkasen vaikea kuvata, kaikki varmaan parikymmentä yritystäni olivat tärähtäneitä, sumeita tai muuten vaan epäselviä. Ehkä näistä kuitenkin saa jonkinlaisen käsityksen tästä työstä...

Muuten, helmivirkkauksen ABC jatkuu oikeassa reunassa. Nyt ollaan esimerkkiprojektin kimpussa.

Lisää helmivirkkausta: esittelyssä Boltsit

Vaikka pallovirkkaus-kokeiluni eivät toistaiseksi ole olleet juhlimisen arvoisia, intoni helmivirkkausta kohtaan ei ole laantunut. Bongasin eräästä venäläisestä blogista tämän ohjeen ja innostuin valtavasti. Osaan auttavasti venäjää ja Google Kääntäjä hoisi loput, joten ei muuta kuin hommiin! Helmet tilasin kahteen otteeseen (ensimmäiset olivat liian suuria) ja pujotin kaikki koruun tarvittavat helmet lankaan saman tien. Helmivirkkauksen kirous iski kuitenkin jälleen ja lanka helmineen jäi muutamaksi viikoksi jäähylle. Yritin myöhemmin uudelleen ja ilmeisesti aika oli tehnyt tehtävänsä, sillä nyt työn jälki miellytti silmääni.

Ohje Olesialta blogista http://biser.info/node/321252

Yhtä pikku juttua lukuunottamatta. Helmet, jotka olivat nettikaupan kuvissa ja vielä vierekkäin helmimatollakin sopineet kauniisti yhteen, eivät valmiissa pinnassa olleetkaan niin yhteensopivia. Tai siis olivat liiankin yhteensopivia. 10/0-kokoiset ovat läpinäkyviä sinisiä kuparoidulla reiällä ja magatamat ovat kirkkaita kullatulla reiällä. Halusin magatama-helmien muodostaman spiraalin ja 10/0-kokoisten helmien muodostaman seinämän välille selkeän kontrastin, johon ajattelin riittävän sen, että toiset helmet ovat sinisiä ja toiset käytännössä kullanvärisiä (melkein vastavärit, siis!). 
 

Yhden pallukan koko n. 3cm

Läpinäkyvyys ja kiilto kuitenkin sekoittuvat toisiinsa ja lopputulos on jotenkin epäselvä. Ihan nätti, mutta epäselvä. Jälleen kerran opetus siitä, että pelkkien värien tuijottaminen ei siemenhelmien kanssa riitä. (Tämä on se koru, jonka mainitsin tässä kirjoituksessani.) Mieheni (suuri Wipeout-fani) nimesi korun muuten välittömästi Boltseiksi, vaikka nämä eivät isoja ja punaisia olekaan. Koru on melko paksu ja painava, joten lisäsin niskaosaan kupariketjua käyttömukavuuden parantamiseksi.

Koru pääsee kyllä käyttöön, mutta värivalinta kyllä harmittaa hieman. Täytyypä myöhemmin tehdä saman mallin mukaan toinen.

Väreistä

Olen huono yhdistelemään värejä. Myönnän sen avoimesti. Jumiudun yleensä muutamaan lempiväriini, joita sitten toistan koruissani kyllästymiseen saakka. Tiedän kyllä perusperiaatteet pää- ja vastaväreistä, kontrasteista ja harmaa-asteikoista, mutta tietojen soveltaminen käytäntöön on yhtä tuskaa.

Aloitellessani helmeilyä jouduin toteamaan, että ongelmani korostui entisestään! (Siemen)helmien kanssa kun ei kyse ole pelkästään väristä, vaan materiaalin muutkin ominaisuudet vaikuttavat siihen, mikä näyttää hyvältä jonkin toisen kanssa tai sitten ei. Kuvaan astuivat erilaiset pinnoitteet, hohteet, matta ja kiiltävä, hopeoidut ja värjätyt reiät, helmiäinen... Oikeanlaisen kontrastin saavuttaminen oli yhtäkkiä hirvittävän vaikeaa (tästä kerron lisää kun saan erään työn alla olevan korun valmiiksi). 

Kuin asia ei olisi muutenkin jo riittävän hankala, huomasin, että myös malli vaikuttaa siihen, mitkä värit kannattaa valita, tässä siitä esimerkki. Tein talvella rannekorun, jossa käytin ostamiani kauniita norsunluun värisiä Tila-helmiä.

Suunnittelija Marcia Balonis, ohje julkaistu Bead&Button-lehden numerossa 109

Mielestäni korusta tuli oikein onnistunut, keväinen ja raikas. Tästä rohkaistuneena otin työn alle toisen mallin ja samat Tila-helmet, tuloksena toinen rannekoru.

Suunnittelija Anna Elisabeth Draeger, ohje julkaistu Bead&Button-lehden numerossa 107

Mutta kuinka kävikään! Malli sinänsä on kaunis ja hauska tehdä, mutta lopputulos on jotenkin halvan ja muovisen näköinen? Nähden siihen miten monta tuntia istuin neula, siima ja kulhollinen helmiä käsissä, olen toooosi pettynyt. Todennäköisesti puran koko roskan ja otan Tila-helmeni talteen. Jospa keksisin niille jotain muuta käyttöä... Ja teen tämän rannekorun myöhemmin joistain muista helmistä.

Tuntuu, että kauniit väriyhdistelmät syntyvät lähinnä tuurilla. Tosin äitini, joka on innokas korttiaskartelija, lohdutti tässä erään kerran, että värisilmä kehittyy ajan myötä. Jään odottelemaan että näin tapahtuu...